Nonniin,
Laivamatkailusta selvitty pienille menetyksilla ja suolen suoristamisilla. Laiva saatiin vuokrattua pienen hintakilpailun tuloksena, ja toki paadyimme kustannustehokkaimpaan ratkaisuun (16 000 rupsua / 2 vrk). Kalleimmat laivat johon tutustuimme olivat n. 30 000 / vrk, joten saamaamme vastineeseen olimme erittain tyytyvaisia. Veneestamme loytyi kokki (oli yhden yon, koska vaimo sairastu, joten mekanikko hoiti kokin virkaa loppu reissun), kaksi makuuhuonetta omilla saniteettitiloilla (suihkupaan 57 reijasta 9 syoksi vetta, wc oli yot torakoiden kaytossa, tuuletin aanehti kuin hornetin jalkipoltin), etukannen oleskelutila (samettipehmusteita kasteltu tasaisesti viiden vuoden ajan), aurinkokansi ylakerrassa (sininen kevytpeite arskan ja rottinkipiikkeja jattavan tuolin valissa ehkaisi hyvin palamiselta) ja toki 89 jalkaa puuta joka kuljetti meita turvallisesti pitkin kanaaleita.
Laivamatkan valmistelu sujui ilman suurimpia kipuja, istuimme aurinkotuolissa ja katselimme kun pienet tummat miehet lastasivat veneeseen haluamiamme tuotteita. Ensimmainen paiva meni napparasti kauhistellessa vesiliikennetta ja pelatessa hyttysten iskua pimeyden saapuessa. Ja toki syodessa. Toisena paivana itse laivan omistaja lahti ajeluttamaan meita pitkin kapeita kanaaleita, jossain vaiheessa taisi huijata allekirjoittaneen ohjailemaan laivaa noin tunniksi, kettu oli han.. Maisemat olivat huikeat, pienia kalastajakylia joiden valilla liikennoi useita vesibusseja, joilla esim lapset kulkivat kouluihin. Kalastamaankin paastiin. Ja taas syotiin ja syotiin. Toisen yon olimme lahella laivan omistajan kotia turvassa krokotiileilta yms. otokoilta.
Takaisin Cochiin paastiin tutustumalla paikalliseen bussiliikenteeseen. Matka sujui napparasti, osa paasi jopa istumaan. Itsekin istuin hetken jonkun ranskalaisen tsubun vieressa, pahoittelut hanelle etten lahtenyt Intiaan puhumaan ranskaa.. Cochissa otimme taas tutun ja halvan hotellin ja aloimme odottamaan sisavesitauteja, joita on nyt ilmennyt ainakin Sampolla ja Mikalla, pienena kuumeiluna ja Villella yollisena raivohuuto oksennuksena. Mutta kaikilla viela jalat kantavat ja illalla lento Sri Lankaan, nyt kun saimme sinne luvan menna parin puhelun (Intian suurlahetysto ja Sri Lankan konsulentti) jalkeen..
-Teemu
tiistai 15. marraskuuta 2011
perjantai 11. marraskuuta 2011
Pikajuna Intian...
Vietettiin tahan mennessa reissun jannittavin yo matkaten 920 km Goalta Keralaan Cochiin. Ilta alkoi mukavasti, kun juna oli reilun tunnin myohassa saapuessaan ja ensimmaisena tehtiin tuttavuutta matkatoveriimme torakkaan. Loossin lattian kavi pyyhkimassa kasineen puhtaaksi pikkuinen poika, joka konttaili pitkin junan lattiaa. Nukkumaan kaytyamme saatiin uudeksi unikaveriksi jalaton jatka, joka oli ottanut makuualustaksi pari pahvilaatikkoa mukaan. Tyyppi oli kuulemma heitetty junapoliisin toimesta pois omasta loossistamme jossain vaiheessa yota. Itsehan en siita tieda mitaan kun nukuin niin auvoisasti..:) Talla kertaa siis matkattiin keskiluokan kayttamassa 3 lk yovaunussa, jossa ei ollut ilmastointia ja vuoteet oli kolmessa kerroksessa. Penkit oli mitoitettu keskiverto intialaiselle sopivaksi, joten arjalaiset jalkamme torrottivat somasti kaytavalla koko yon. Olosuhteisiin nahden matka sujui mukavasti ja kaikki saivat nukuttua (edes jonkin verran). Elli vannoi ensimmaisen vessareissunsa jalkeen, ettei astu enaa intialaiseen 3 lk junan vessaaan ikina. Kaikki ei kai olleet osuneet ihan reikaan, kun lattia oli kusesta liukas ja hajukin mita miellyttavin.. Suurena laadun heikennyksena 2lk:aan vessasta puuttui myos huljukuppi. Aamulla vessan ikkuna oli avattu ja ainakin haju oli tipotiessaan! Toisaalta ruokapalvelu toimi moitteettomasti, silla junan omassa keittiossa valmistettiin mita maittavinta perinteista intialaista ruokaa ja kauppiaita kierteli myos juna-asemilla kaupittelemassa junan ikkunasta ruokaa ja chai-teeta.
Tanaan ollaan taas koitettu totutella kaupunkielamaan Goalla lohoilyn jalkeen. Yllattavan nopeasti oltiin vietetty rantaelamaa 5 yon verran. 3 yota Arambol Beachilla, 1 yo Vagatorissa ja viimeinen yo Anjun Beachilla venalaisten tovereidemme kanssa. Rauhallisimmaksi osoittautui Arambol. Muualla oli aika paljon naapurimaittemme kansalaisia turisteeraamassa. Aalloista nautittiin ja kaikki sai varia otsaan (paitsi Elli). Olotiloja on ilmennyt vahan kaikilla ja Ville vietteli yhden paivan lahinna majapaikassa tasoittelemassa vatsaa banaaneilla. Onneksi Goalla oli aikaakin sairastella, eika kiiretta suorituksille ollut. Yksi teoria on, etta huono olo johtuu monilla malaria-laakkeista, silla mahakivut on alkaneet juuri laakkeiden aloittamisen jalkeen.
Nyt ollaan taas kaikki taysissa sielun ja ruumiin voimissa ja uskalletaan aamulla lahtea vuokraamaan asuntovene Keralan sisavesille. Veneilyn hinnoista ei viela tiedeta, mutta tarkoituksena on viettaa ainakin pari yota moskiittojen ruokana. Tama yo vietetaan Cochissa tahan mennessa halvimmassa yopaikassamme (11e/6hlo) ja lahdetaan kohta etsimaan ruokapaikkaa illaksi. Nyt alkaa taas intialainenkin ruoka maistua, vaikka se kokikin Goalla pienen inflaation..:)
Tanaan ollaan taas koitettu totutella kaupunkielamaan Goalla lohoilyn jalkeen. Yllattavan nopeasti oltiin vietetty rantaelamaa 5 yon verran. 3 yota Arambol Beachilla, 1 yo Vagatorissa ja viimeinen yo Anjun Beachilla venalaisten tovereidemme kanssa. Rauhallisimmaksi osoittautui Arambol. Muualla oli aika paljon naapurimaittemme kansalaisia turisteeraamassa. Aalloista nautittiin ja kaikki sai varia otsaan (paitsi Elli). Olotiloja on ilmennyt vahan kaikilla ja Ville vietteli yhden paivan lahinna majapaikassa tasoittelemassa vatsaa banaaneilla. Onneksi Goalla oli aikaakin sairastella, eika kiiretta suorituksille ollut. Yksi teoria on, etta huono olo johtuu monilla malaria-laakkeista, silla mahakivut on alkaneet juuri laakkeiden aloittamisen jalkeen.
Nyt ollaan taas kaikki taysissa sielun ja ruumiin voimissa ja uskalletaan aamulla lahtea vuokraamaan asuntovene Keralan sisavesille. Veneilyn hinnoista ei viela tiedeta, mutta tarkoituksena on viettaa ainakin pari yota moskiittojen ruokana. Tama yo vietetaan Cochissa tahan mennessa halvimmassa yopaikassamme (11e/6hlo) ja lahdetaan kohta etsimaan ruokapaikkaa illaksi. Nyt alkaa taas intialainenkin ruoka maistua, vaikka se kokikin Goalla pienen inflaation..:)
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Day six, Goa, Arambola Beach
Hellurei,
lampoa on sopivat 35 astetta ja ilmankosteus huipussaan. Ensimmaiset viisi paivaa reissattiin pohjoisen kaupungeissa ihmetellen kadulla seassamme vaeltavia lehmia, possuja, aaseja, hevosia, kanoja... you name it, we've seen it! Haju pohjoisen kaupungeissa Delhi, Agra ja Jaipur oli infernaalinen. Poly tunkeutui silmiin ja korviin ja kaikkien ihmis- ja elaineritteiden tuoksu kavi tutuksi.
Delhissa kaytiin erityisesti aimistelemassa Gate of Indiaa ja astrologiapuisto Jantar Mantaria. Vahitellen uskaltauduimme syomaan jannemmissa ja jannemmissa paikoissa, kun elimistot tuntuivat tottuvan ihan hyvin paikalliseen bakteerikantaan. Ensimmainen riksa-kyyti ei ollutkaan niin pelottava kuin oltiin pelatty, silla oltiin jo paivan verran ihmetelty paikallista villia liikennekulttuuria siihen mennessa. Minkaanlaisia liikennesaantoja ei ole ja turvavalia ei tunneta. Ensimmaisena menee yleensa se joka toottaa kovimmin.
Agraan matkustettiin junalla, joka oli roimasti myohassa. Matkan piti kestaa kolme tuntia, mutta vietimme ilmastoiduissa junanvaunuissa ainakin 5 tuntia. Matkalla heitettiin juttua paikallisen varakkaan avioparin kanssa ja kulttuurinvaihto oli mielenkiintoista. Agrassa yovyttiin ja syotiin paikoissa, joista oli kattonakymat Taj Mahaliin ja aamulla ensimmaisena suuntasimmekin tutustumaan tuohon marmorimohkaleeseen. Huanes ja Ipa eivat paasseet sisaan, heillekin olisi pitanyt ostaa omat 750 rs hintaiset liput. Taj Mahal oli hieno :)
Turisteeraamisen jalkeen hypattiin isoon taksiin, rinkat sidottiin narulla katolle ja huristeltiin polyavalla maaseudulla 240 km Agrasta Jaipuriin. Tie oli paaosin hyvakuntoista highwayta, mutta liikennekulttuuri siellakin tietysti ihan omaa luokkaansa. Matkalla nahtiin ainakin maataloutta ja tiiliuuneja, seka liikenteen joukossa kulkevia kameleita ja lehmia.
Jaipurissa tutustuttiin erityisesti Pink City kaupunginosaan ja siella Hawa Majaliin, Maharajan kuhertelukamppaan. Huristeltiin myos riksoilla ihastelemaan jarven keskella olevaa Jal Mahal-palatsia (007 leffoissa u know).
Eilisaamuna noustiin SpiceJetin siiville Jaipurissa ja Ahmedabadin valilaskun ja ilmakuoppien saattelemana laskeuduttiin hengissa Goalle. Taksilla matkattiin aivan pohjoisimpaan osaan Goaa ja majoitutaan nyt hillside kampassa merinakoalalla Arambola Beachilla. Elli ja Ville nukkuivat ekan yon parvekkeella riippumatoissa, eika itikat tai merenpauhu haitanneet. Tarkoitus on oleilla ja rauhoittua taalla nyt muutama yo ja paiva alkumatkan kieli vyon alla juosemisen jalkeen.
Koko poppoo voi paaosin hyvin. Pienta vatsan loysistymista on ollut ilmassa, mutta matkailukuntoon se ei ole vaikuttanut heikentavasti. Yhteydet ulkomaailmaan on valilla vahan heikkoja ja kaikki viestit ei taida kulkea perille asti. Paaasia kuitenkin on, etta voidaan kaikki hyvin ja reissu on mennyt mahtavasti :)
lampoa on sopivat 35 astetta ja ilmankosteus huipussaan. Ensimmaiset viisi paivaa reissattiin pohjoisen kaupungeissa ihmetellen kadulla seassamme vaeltavia lehmia, possuja, aaseja, hevosia, kanoja... you name it, we've seen it! Haju pohjoisen kaupungeissa Delhi, Agra ja Jaipur oli infernaalinen. Poly tunkeutui silmiin ja korviin ja kaikkien ihmis- ja elaineritteiden tuoksu kavi tutuksi.
Delhissa kaytiin erityisesti aimistelemassa Gate of Indiaa ja astrologiapuisto Jantar Mantaria. Vahitellen uskaltauduimme syomaan jannemmissa ja jannemmissa paikoissa, kun elimistot tuntuivat tottuvan ihan hyvin paikalliseen bakteerikantaan. Ensimmainen riksa-kyyti ei ollutkaan niin pelottava kuin oltiin pelatty, silla oltiin jo paivan verran ihmetelty paikallista villia liikennekulttuuria siihen mennessa. Minkaanlaisia liikennesaantoja ei ole ja turvavalia ei tunneta. Ensimmaisena menee yleensa se joka toottaa kovimmin.
Agraan matkustettiin junalla, joka oli roimasti myohassa. Matkan piti kestaa kolme tuntia, mutta vietimme ilmastoiduissa junanvaunuissa ainakin 5 tuntia. Matkalla heitettiin juttua paikallisen varakkaan avioparin kanssa ja kulttuurinvaihto oli mielenkiintoista. Agrassa yovyttiin ja syotiin paikoissa, joista oli kattonakymat Taj Mahaliin ja aamulla ensimmaisena suuntasimmekin tutustumaan tuohon marmorimohkaleeseen. Huanes ja Ipa eivat paasseet sisaan, heillekin olisi pitanyt ostaa omat 750 rs hintaiset liput. Taj Mahal oli hieno :)
Turisteeraamisen jalkeen hypattiin isoon taksiin, rinkat sidottiin narulla katolle ja huristeltiin polyavalla maaseudulla 240 km Agrasta Jaipuriin. Tie oli paaosin hyvakuntoista highwayta, mutta liikennekulttuuri siellakin tietysti ihan omaa luokkaansa. Matkalla nahtiin ainakin maataloutta ja tiiliuuneja, seka liikenteen joukossa kulkevia kameleita ja lehmia.
Jaipurissa tutustuttiin erityisesti Pink City kaupunginosaan ja siella Hawa Majaliin, Maharajan kuhertelukamppaan. Huristeltiin myos riksoilla ihastelemaan jarven keskella olevaa Jal Mahal-palatsia (007 leffoissa u know).
Eilisaamuna noustiin SpiceJetin siiville Jaipurissa ja Ahmedabadin valilaskun ja ilmakuoppien saattelemana laskeuduttiin hengissa Goalle. Taksilla matkattiin aivan pohjoisimpaan osaan Goaa ja majoitutaan nyt hillside kampassa merinakoalalla Arambola Beachilla. Elli ja Ville nukkuivat ekan yon parvekkeella riippumatoissa, eika itikat tai merenpauhu haitanneet. Tarkoitus on oleilla ja rauhoittua taalla nyt muutama yo ja paiva alkumatkan kieli vyon alla juosemisen jalkeen.
Koko poppoo voi paaosin hyvin. Pienta vatsan loysistymista on ollut ilmassa, mutta matkailukuntoon se ei ole vaikuttanut heikentavasti. Yhteydet ulkomaailmaan on valilla vahan heikkoja ja kaikki viestit ei taida kulkea perille asti. Paaasia kuitenkin on, etta voidaan kaikki hyvin ja reissu on mennyt mahtavasti :)
maanantai 31. lokakuuta 2011
Helsinki-Vantaa
Täällä kentällä olemme. Tultiin elektronisen passikontrollin läpi ja kyllä jännitti.Ostettiin kentältä viimeiset mahalääkkeet (*). Nyt pysytään terveenä. Juanes ja Ipa nauttivat bussimatkasta. Ipaa laiyettiin lemmikkiosastolle, jossa saattaa kyllä olla vähän pakkasta. Juanes haluaisi ikkunapaikalle katsomaan maisemia, mutta Teemu on ilkeä eikä anna lupauksia. Rinkat meni erikoislinjalle, katsotaan putkahtaako ne Delhissä mistä ulos. Heihei!
20h
HUH.
Nyt alkaa todenteolla matkakuume olla aika huipussa. Rinkka pakattu (7,7kg) ja kämppä siivoamatta, mutta kuka niitä pölyjä täällä kattelee kun itse on maailman toisella puolella (pappadaduda pappadaduda dapa). Jännittää! Nyt se tapahtuu, maalimalle lähdetään ja henkilökohtaisesti, Eurooppaa pidemmällä ikinä olleena, en yhtään tiedä mitä odottaa. Se jäänee nähtäväksi.
Jos nyt ensin koittaisi päästä nukkumaan.
torstai 27. lokakuuta 2011
The Six Companions
"Maailma on muuttunut. Tunnen sen vedessä. Tunnen sen maassa. Haistan sen ilmassa."
Tässä odotettavissa olevat ensimmäiset tuntemukset Intiasta. Nyt olemme vielä turvallisesti kotoisalla maaperällä ja on aika tutkailla, miten kaikki sai alkunsa.
Keväällä 2011 Mika "the white giant" ja Ville "the danny-look-alike" saivat kutsumuksen saattaa The Ring of Fire takaisin syvälle tulisiin syvyyksiin, mistä se on tullutkin. Hetken kaksin epätietoisuudessa haahuiltuaan, pienten mainospuheiden jälkeen, saattue lisääntyi kolmella: Teemu "the markunpää", Elli "pikkuelli" ja Emppu "the girl giant" liittyivät joukkioon. "Aika on täysi", todettiin ja aloitettiin lentolippujen hankinta. Juuri ennen "Lähetä"-painikkeen painallusta, nurkan takaa hyökkäsi Sampo "big feet", joka vaati vielä liittyä mukaan joukkioon. Tarvittaisiinhan tällaisella retkellä joku, jolla on koripallon heittotaitoa ja valmiiksi kokemusta aalloista.
Ja näin. The Fellowship of the Ring of Fire oli koossa. Matkajärjestelyihin jäi aikaa kuukausia, mutta silti jännitys pääsi hiipimään seurueen mieliin vasta viimeisen matkaa edeltävän viikon vierähtäessä käyntiin. Rokotukset oli hankittu jo hyvissä ajoin koulun alettua YTHS:n rokotuspalvelun suosiollisella avustuksella ja huolestuneimmat söivät viikonpäivät maitohappobakteereja jo ennen lentoon lähtöä. Lentojen hankinnasta lähtien matkaoppaita ja reissublogeja oli selattu vimmatusti ja kokoonnuttu jopa koko saattueen voimin ihmettelemään tuosta mausteiden ihmemaasta kertovia matkaohjemia.
Nyt on aika pakkaamisen. Kantojuhtana on uskollisen ponin sijasta suomalainen sinisiipi, joka asettaa varustukselle omat rajoitteensa. Lisäksi saattue pyrkii kunnioittamaan paikalliskulttuuria ja kaivaa kaappiensa kätköistä vimmalla löysiä ja peittäviä hellevarusteita. Hysteerisimmät tyhjentävät Hervannan apteekin kaikesta käsidesistä ja särkylääkkeistä, kun taas toiset saattueen jäsenistä pohtivat matkustamista ilman sen suurempia kantamuksia. Paikallista, hieman jännän tuoksuista valuuttaa on noudettu taskun pohjalle ja malarialääkkeet odottavat lattialla rinkkaan hyppäämistä. Vielä viimeiset kopiot passista, matkavakuutus- ja luottokortista ja sitten Pelle Miljoonan tavoin bussilla Helsinki-Vantaalle!
Ainiin, hakeehan puolet saattueesta vielä hieman alkulämpöjä TARAKIn vuosijuhlilta lauantaina. Pitäähän sitä nyt hankkia kunnon desinfiointi ennen matkaan lähtöä! Onneksi lento lähtee vasta maanantai-iltana. Panikoinnille on vielä hyvin aikaa.
Tässä odotettavissa olevat ensimmäiset tuntemukset Intiasta. Nyt olemme vielä turvallisesti kotoisalla maaperällä ja on aika tutkailla, miten kaikki sai alkunsa.
Keväällä 2011 Mika "the white giant" ja Ville "the danny-look-alike" saivat kutsumuksen saattaa The Ring of Fire takaisin syvälle tulisiin syvyyksiin, mistä se on tullutkin. Hetken kaksin epätietoisuudessa haahuiltuaan, pienten mainospuheiden jälkeen, saattue lisääntyi kolmella: Teemu "the markunpää", Elli "pikkuelli" ja Emppu "the girl giant" liittyivät joukkioon. "Aika on täysi", todettiin ja aloitettiin lentolippujen hankinta. Juuri ennen "Lähetä"-painikkeen painallusta, nurkan takaa hyökkäsi Sampo "big feet", joka vaati vielä liittyä mukaan joukkioon. Tarvittaisiinhan tällaisella retkellä joku, jolla on koripallon heittotaitoa ja valmiiksi kokemusta aalloista.
Ja näin. The Fellowship of the Ring of Fire oli koossa. Matkajärjestelyihin jäi aikaa kuukausia, mutta silti jännitys pääsi hiipimään seurueen mieliin vasta viimeisen matkaa edeltävän viikon vierähtäessä käyntiin. Rokotukset oli hankittu jo hyvissä ajoin koulun alettua YTHS:n rokotuspalvelun suosiollisella avustuksella ja huolestuneimmat söivät viikonpäivät maitohappobakteereja jo ennen lentoon lähtöä. Lentojen hankinnasta lähtien matkaoppaita ja reissublogeja oli selattu vimmatusti ja kokoonnuttu jopa koko saattueen voimin ihmettelemään tuosta mausteiden ihmemaasta kertovia matkaohjemia.
Nyt on aika pakkaamisen. Kantojuhtana on uskollisen ponin sijasta suomalainen sinisiipi, joka asettaa varustukselle omat rajoitteensa. Lisäksi saattue pyrkii kunnioittamaan paikalliskulttuuria ja kaivaa kaappiensa kätköistä vimmalla löysiä ja peittäviä hellevarusteita. Hysteerisimmät tyhjentävät Hervannan apteekin kaikesta käsidesistä ja särkylääkkeistä, kun taas toiset saattueen jäsenistä pohtivat matkustamista ilman sen suurempia kantamuksia. Paikallista, hieman jännän tuoksuista valuuttaa on noudettu taskun pohjalle ja malarialääkkeet odottavat lattialla rinkkaan hyppäämistä. Vielä viimeiset kopiot passista, matkavakuutus- ja luottokortista ja sitten Pelle Miljoonan tavoin bussilla Helsinki-Vantaalle!
Ainiin, hakeehan puolet saattueesta vielä hieman alkulämpöjä TARAKIn vuosijuhlilta lauantaina. Pitäähän sitä nyt hankkia kunnon desinfiointi ennen matkaan lähtöä! Onneksi lento lähtee vasta maanantai-iltana. Panikoinnille on vielä hyvin aikaa.